Olemme ystäväni kanssa ottaneet tietynlaiseksi tavaksi lähteä kesäisin kiertelemään Suomea, toisin sanoen road tripille. Koronaepidemia sai aikaan ajatuksen kotimaan matkailusta, toisena syynä lentopelkoni. Viime reissusta ehtikin kulua muutama vuosi ja tänä vuonna löysimme itsemme takaisin tien päältä. Vuoden 2020 road trip -postaukseen pääset TÄSTÄ.
Viime kerralla matkustimme melko maltillisilla etäisyyksillä – vietimme tällöin Tampereella muutaman yön, josta matka jatkui Poriin ja Raumalle ja sieltä Hangon kautta kotiin. Tällä kertaa kilometrejä tuli reippaasti enemmän.
Vaasa
Päädyimme matkaamaan ensin kaukaisimmalle kohteelle Vaasaan ja sieltä sitten takaisin kohti etelää. En koskaan aiemmin ollut käynyt Vaasassa ja yllätyin positiivisesti kuinka kaunis ja mukavanoloinen kaupunki onkaan. Sää suosi meitä ja kävimme meren rannassa syömässä ja muuten kiertelemässä kaupunkia. Päätimme myös toisena päivänä kurvata Tuuriin, koska olimmehan me melko lähellä, joten käytimme tilaisuuden hyväksemme.
Tuuri
Kartasta kun nopeasti katsoo niin Tuuri näyttäisi oleva melko lyhyehkön ajomatkan päässä Vaasasta. Todellisuudessa matkaahan kertyi edestakaisin lähemmäs 300km. Jotenkin vaikutti jännältä ajaa kapeita ja metsäisiä pikkuteitä paikkaan, joka on keskellä ”ei mitään”.
Anyway, Tuuri itsessään oli melko pettymys, odotin jotain suuremmoista, mutta pääkaupunkiseutulaisena paikka vaikutti lähinnä isolta hypermarketilta kuten Prisma tai Citymarket. Kävimme syömässä pihvit ja jatkoimme kierrosta eri kauppoja kierrellen. Vietimme aikaa täällä muutaman tunnin ja sinä aikana koimme että olimme nähneet jo kaiken. No kokemusta rikkaampana!
Rauma
Matka jatkui tästä Raumalle, jossa kävimmekin muutama vuosi sitten. Löysimme itsemme samoista Vanhan Rauman kujilta ja oli kiva muistella viime kertaa. Vanhassa Raumassa ja Porvoossa on kyllä sellainen ihana vanhanajan tunnelma ja miljöö, jota ei monesta suomen kolkasta löydy enää tänä päivänä. Raumalla yövyimme yhden yön.
Turku
Turkuun saapuessamme ystävämme liittyi joukkoomme ja tarkoituksena oli lähteä koko konkkaronkka Ruisrockiin. Olin jo vuosi etukäteen varannut majoituksen kylpylähotelli Caribiasta, koska kyseisenä ajankohtana on aina jokainen hotelli varattu täyteen – tai sitten maksat itsesi kipeäksi muutamasta yöstä.
Pakko näin jälkikäteen myöntää, ettemme viettäneet aikaa esim. Turun kaupunkia kierrellen, koska Ruisrock oli tämän viikonlopun pääasia. Viime road tripillä kuitenkin vietimme täällä yhden yön ja kävimme joenrannassa ihastelemassa miljöötä.
Näköjään kaikki kerrat kun olen käynyt Turussa onkin olleet lähinnä tälläisiä pistäytymisiä.
Ruisrock
Tätä viikonloppua olin odottanut koko kesän. Ihan ensimmäinen kerta legendaarisessa Ruisrockissa! Odotin ennen kaikkea uusia kokemuksia ja lauantain pääesiintyjää Martin Garrixia, jota en aikaisemmilla festarikeikoilla ollut nähnyt.
Meillä oli liput perjantaille ja lauantaille, eli ensimmäisenä päivänä meidän piti ottaa hieman iisisti… mutta mitenkäs kävikään: ensimmäisenä päivänä me nautittiin ihan täysillä ja toiselle päivälle se hieman kostautui (tässä sen parhaiten näkee kun ikää alkaa tulemaan, ne krapulat vain pahenee).
Perjantain osalta nautimme tosiaan jokaisesta hetkestä ja fiilis oli jokaisella kävijällä varmasti katossa. Seurasimme oikeastaan päälavan esiintyjiä anniskelualueella, jossa meillä oli hyvä näkyvyys lavalle. JVG on aina yksi suosikeistani eikä Gettomasa koskaan petä.
Siirryimme auringon jo laskettua lavan edustalle odottamaan pääesiintyjä Major Lazeria ja keikka oli ihan yks parhain kokemistani!
Sanoman mukaan Ruisrockissa paistaa aina aurinko – tänä vuonna se ei pitänyt paikkaansa. Lauantai iltapäivänä satoi aivan älyttömästi vettä. Onneksi olimme vielä hotellilla kun pahin sadekuuro alkoi ja oli paras päätös jäädä odottamaan hotellille sateen loppumista. Harmittelimme kyllä kun jäi muutaman esiintyjän näkeminen tämän takia, mutta kun pääsimme takaisin festivaalialueelle niin paikka oli täynnä kuraa ja vettä, eli ei keikoista olisi pystynyt rankkasateessa nauttimaankaan.
Lauantaina aurinko ei enää lämmittänyt samalla tavalla kuin perjantaina, joten hieman viluisissa tunnelmissa odottelimme Garrixia. Kävimme odottelun lomassa rannalla katsomassa Sannin keikkaa ja löysimme itsemme lopulta tutulta anniskelualueen pöydästä läheltä päälavaa.
Vihdoin kun Garrix aloitti settinsä niin fiilistelimme hetken, mutta lopulta oli väsymyksen ja kylmyyden takia annettava periksi ennen keikan loppumista. Tiesimme että matka festarialueelta pois ja ylipäätään taksin saaminen veisi aikaa, eli olimme kaukaa viisaita ettemme jääneet pahimpaan tungokseen.
Kaiken kaikkiaan Ruisrock oli kokemus ja hyvällä säällä varsin ihana paikka. Miinuksena toki sijainti – kävelyä tapahtumapaikalle on n. 2km lähimmästä paikasta johon pääsee julkisilla tai muilla kulkuneuvoilla. Tänne varmasti voisin tulla uudelleenkin, mikäli artistikattaus on mieleeni.
Kokonaisuudessaan matkamme oli varsin onnistunut ja olen nyt monia kokemuksia rikkaampi! Se on jotenkin uskomatonta asua maassa, jossa jokaisessa kolkassa ei ole ennen käynytkään – tämän takia tykkään lähteä tien päälle saaden uusia kokemuksia.
Voi olla että tänäkin vuonna tie kutsuu!
