BLOGIN TULEVAISUUS

Siitä on reilu kaksi vuotta kun päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni blogin perustamisesta omalle blogialustalle. Halusin jollain tapaa tulla kuulluksi ja nähdyksi, koska elin tuolloin hyvinkin yksinäistä elämää. Kahdessa vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon – niin hyvää kuin huonoakin, jonka vuoksi olen hetken elänyt ja miettinyt seuraavia askeleita elämässäni ja muun muassa blogini tulevaisuutta.

Mikä on muuttunut?

Kun löysin verkkoblogit yläasteikäisenä, ihannoin sitä että bloggaamisessa yhdistyvät kirjoittaminen, valokuvaus ja visuaalisuus – asiat jotka ovat mielenkiinnonkohteitani. Tuolloin kun bloggaaminen rantautui Suomeen aikalailla 1990-luvun lopulla niin tästä muutama vuosi eteenpäin oli sitä niin sanottua ”kulta-aikaa”. Jos tätä menneisyyttä vertaa nykypäivään, on monikin asia muuttunut.

Teknologia on kehittynyt ja sosiaalinen media on muuttunut. Sovellukset kuten Instagram on noussut yhdeksi suurimmista sosiaalisen median kanavista, joka aikoinaan oli lähinnä julkinen valokuva-albumi. Voit mainostaa, luoda omaa brändiä, tulla nähdyksi ja kuulluksi yhdellä sovelluksella ja hyödyntää jopa henkilökohtaisena blogina. Lisäksi vloggaaminen ja striimaaminen ovat nykypäivän juttuja.

Näistä syistä olen puntaroinut blogin siirtämistä esimerkiksi Instagramiin tai kokonaan tämän lopettamista.

Millaisena näen blogini tulevaisuuden?

Edellisestä postauksestani on aikaa muutama kuukausi, mutta muuta somea olen kuitenkin pyrkinyt päivittelemään useammin, koska pelkän kuvan lisäämisen helppous on vienyt hetkellisesti mennessään.

”Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Miksi sitten tehdä tai kirjoittaa blogia, kun pelkällä yhdellä kuvalla voit kertoa kokonaisen tarinan, tapahtuman tai asian ilman minkäänlaista tekstiä? No minäpä kerron. Ylipäätään se, että saat lukijan lukemaan tekstiäsi ja saapumaan sivuillesi uudelleen ja uudelleen on se tämän jutun haaste ja suola. Ja minähän pidän haasteista.

Olen älyttömän ylpeä omasta sivustani sekä tietenkin teistä lukijoista. Kirjoittaminen on minulle voimavara ja irtautumista hetkellisesti pois kaikesta muusta hälinästä, jota en vaihtaisi pois. Olen myös ymmärtänyt haluni omistaa tuotantoni, jonka vuoksi en koe sosiaalisen median sovelluksia (mm. Instagram) lopulta toimivina blogialustoina.

Minä ja elämäni pysytään siis täällä ja on kiva olla takaisin! Minulla on muutama blogipostaus odottamassa luonnoksissa, eli en teitä tämän parin kuukauden aikana ole suinkaan unohtanut, on vain pitänyt elää hetki elämää. Kerron muun muassa kesästäni ja päästään syventymään kaverini polttareihin! Palaan pian!

♥:llä Lotta

UUSI PERHEENJÄSEN

Kerroinkin teille edellisessä postauksessa lyhyesti uudesta perheenjäsenestä ja tämä postaus on omistettu hänelle. Kyseessä on siis kolmas kissani ja hänet hain kotiin toukokuussa eli pidemmittä puheitta saanen esitellä:

Dumle – Tiridoll’s Starlight Lecasy

  • Ragdoll
  • Suklaanaamio bicolor
  • Syntynyt 2021

Dumle on asunut luonamme nyt muutaman kuukauden. Hän muutti meille 14 viikkoisena ja hänet on haettu kotiin samalta kasvattajalta kuin Roki ja Domino. Oli helppoa ja turvallista keskustella tutun ja osaavan kasvattajan kanssa ja koronatilanteesta johtuen keskustelimme pääsääntöisesti viestein ja kuvin. Kun lopulta päädyimme siihen että Dumle olisi sopiva vaihtoehto Rokin kaveriksi niin tuntui tietyllä tapaa kuin kivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä, koska vaikka en vieläkään ole päässyt Dominon poismenosta yli (enkä varmaan koskaan pääsekään) silti elämän pitää jatkua ja Dumle on se puuttuva palanen meidän elämästä.

Alku oli vaikea. Roki ei hyväksynyt Dumlea suorintein vaan jouduimme tekemään kotona ja arjessa muutoksia uuden tulokkaan vuoksi. Oletin, että kun Roki on tottunut olemaan toisen kissan kanssa, niin ystävystyminen olisi helppoa, mutta ei se mennyt ihan niin. Reagoin asiaan heti ja hankin eläinkaupasta Feliway Friends haihduttimen, joka ”auttaa luomaan ja ylläpitämään sopua kissojen kesken monikissatalouksissa. Feromonihaihdutin sisältää Cat Appeasin (C.A.P.) -feromonin täydellistä kopiota”.

Tämän lisäksi kodista löytyy piilopaikkoja, kiipeilypaikkoja ja ainakin 100 lelua, jotta kummankin olisi hyvä olla. Olin jo yhdessä vaiheessa luovuttamassa, koska ajattelin mikä Rokille on parasta, mutta kun saimme homman toimimaan uusilla järjestelyillä niin molemmat ovat rauhoittuneet huomattavasti sekä hyväksyneet toisen olemassaolon. Välillä riehutaan ja välillä pussaillaan – tässä tapauksessa aika oli se toimivin keino saada nämä kaksi ystäviksi.

Dumle on valloittava ja rohkea luonne. Välillä jopa uhkarohkea, mutta se kuulunee pentuvaiheeseen. Olemme tutustuneet toisiimme ja uuteen elämään tässä pari kuukautta ja välillä on ollut kivoja päiviä ja välillä taas on täytynyt hieman komentaa toista useampaan kertaan. Ymmärrettävästi kun Dumle on vielä pentu ja täynnä energiaa ja uteliaisuutta niin sen takia kaikki kiinnostaa: hiukset, nenä, laturin johto, kengät, kädet… lista on pitkä.

Rokia ei koskaan ole kiinnostanut asiat niin paljoa kuin häntä ja tämä kaikki on minullekin uutta. Minun on pitänyt pysyä vahvana ja yrittää opettaa, ettei tavaroita tai käsiä saa purra, koska myöhemmin se voi olla jo liian myöhäistä – kuitenkin etenemme rauhassa päivä kerrallaan. Kuitenkin arjessamme on enemmän niitä päiviä kun pusutellaan ja kehrätään sylissä, nukutaan vierekkäin ja seurataan joka paikkaan.

Dumle on kova poika pussailemaan, hän oikein tuo päätään lähelle että nyt niitä pusuja nainen! Aamulla sama juttu, että nyt akka ylös kello on jo 07:00 ja olisi nälkä. Päivä päivältä hänestä kuoriutuu suurempi rakastaja niin minulle kuin Rokillekin. On niin kiva elää tätä pentuvaihdetta uudelleen 11 vuoden jälkeen ja huomata kuinka poika kasvaa ja oppii.

Jatkossa tulette varmasti kuulemaan ja näkemään hänestä lisää ja toivon että seuraavat vuosikymmenet ovat onnellisia ja kehräyksen täyteisiä. Minulla on kaikki hyvin just nyt!

Scroll to top