Kun aloitin bloggaamisen muutama vuosi sitten, päätin tuolloin etten jakaisi tänne paljoakaan henkilökohtaisia asioitani, koska olen aina ollut melko tarkka yksityisyydestäni. Kuitenkin blogin aihealue käsittelee pääsääntöisesti elämääni niin lopulta tänne ei jäisi paljoakaan kirjoitettavaa, mikäli en välillä rikkoisi rajojani. Ajansaatossa blogista onkin tullut minulle ”julkinen päiväkirja” ja viime kuussa teitä oli siellä ruudun toisella puolella lähes 700, joten on kiva huomata että olette pysyneet menossa mukana!
Tämä kaikki oli saateteksti itse postauksen aiheeseen, joka on normaalista poiketen henkilökohtaisempia kirjoituksiani täällä.
Uuden alku
Viimeisin kuukausi elämässäni on ollut aikamoinen. Tiedätkö sen tunteen, kun kaikki tuttu ja turvallinen muuttuu ja matto vedetään kirjaimellisesti jalkosesi alta? En minäkään, mutta nyt tiedän. Huhtikuun lopussa sain kuulla, että työssäni määräaikaisuuteni päätetään, joka tuli minulle täysin yllättäen. Olen täällä hieman avannut asiaa aiemmin kertoen, että olen juuri löytänyt työn josta pidän ja panostanut siihen täysillä ja sitten kaikki romahtaa. Päätin lähteä pitämään oikeuksistani kiinni ja käyn nyt oikeutta entisestä työstäni, vaikka siinä kestäisikin.
Tästä kaikesta alkoi itsetutkiskelu, että mitä minä haluan elämältä ja missä näen itseni tulevaisuudessa. Päätin että nyt minulla on ainutkertainen mahdollisuus rakentaa tulevaisuuttani uudelleen eikä jäädä tuleen makaamaan.
Yksi niistä tulevaisuuden päätöksistä oli se, että pääsisin takaisin työelämään mahdollisimman pian, mutta kuitenkin niin, että olen henkisesti siihen valmis romahduksen jäljiltä. Laitoin työhakemuksia menemään viiteen eri paikkaan ja jokaisesta sainkin pian haastattelupyynnöt ja niinhän siinä myös kävi, että minulle iski jopa valinnanvaikeus työtarjouksista, koska useampi olisi minut halunnut palkata. Olen viimeiset 7 vuotta tehnyt erilaisia määräaikaisuuksia ja nyt viimein sain uuden vakituisen työsuhteen, josta olen hyvin kiitollinen ja innoissani. Odotan kuitenkin myös oikeuden päätöstä edellisen työni suhteen, että mikä mahtaa olla sen lopullinen kohtalo.
Toinen tulevaisuuden päätös oli uusi perheenjäsen – kissanpentu Dumle. Hänestä onkin tulossa postaus seuraavaksi, mutta sitä ennen näin lyhyesti: hain hänet kotiin 17.5.2021 ja hän on lähtöisin samalta kasvattajalta kuin Roki ja Domino. Dumle on nimetty Dominon (edesmennyt kissani) muistoa kunnioittaen. Meillä on ollut tässä pari viikkoa paljon totuttelemista uuteen elämään ja arkeen.
Dumle on oikein valloittava ja rohkea luonteeltaan ja tietenkin osaa myös välillä kommelluksillaan aiheuttaa pieniä sydämentykytyksiä. Kaikki kiinnostaa: hiukset, nenä, vessapaperi, roskasäiliö, eteisen matto, puhelimen laturijohto… lista on melko loputon tähän mennessä. Hän on kuitenkin vielä pentu, niin tottakai pitää osata ymmärtää että tämä kuuluu pentuvaiheeseen. En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta pian 12 vuotias Roki ei mielestäni ollut yhtä villi tapaus kuin Dumle ja Rokilla onkin mennyt aikaa tottua uuteen tulokkaaseen, joka tuli minulle yllätyksenä. Kuitenkin päivä päivältä on mennyt paremmin ja ovat jo sulassa sovussa keskenään.
Vaikka viimeisin kuukausi onkin ollut ylä- ja alamäkeä niin haen taas uudelleen elämälleni suuntaa, tällä kertaa vain vahvempana ja oppineempana kuin koskaan. Niin se vanha sananlaskukin ”paistaa se aurinko risukasaankin” pitänee paikkaansa.
Ihanaa kesän alkua teille kaikille sinne ruudun toiselle puolelle! Tehdään tästä kesästä parempi kuin edellisestä!
Ps. Onhan sinulla seurannassa myös blogini facebook -sivut! Sieltä näppärästi näet milloin uusi postaus on dropattu!