Muistan vielä niin kirkkaasti kun painoin ”vahvista varaus” -nappulaa Ebookersin sivuilla noin kaksi kuukautta sitten. Sisuskalut heitti kuperkeikkaa kun en voinut uskoa, että olin ottanut ison harppauksen ja päättänyt että tämä likkahan vielä lentää. Olin kyseisenä iltana niin innoissani, että nyt se varaus on oikeasti tehty. Siitä hetkestä alkaen laskin päiviä, lopulta tunteja matkan alkuun.
Tätä kirjoittaessani olen ollut jo kaksi päivää kotona, eli reissu on takanapäin. Loma oli yhdellä sanalla kuvailtuna täydellinen. Odottavan aika oli pitkä, mutta nyt tuntuu, että aika on mennyt liiankin nopeasti eteenpäin. Vastahan loman alkuun oli 61 päivää, nyt -2.
Päivä 1
Matkaa edeltävänä päivänä päätin, etten nuku ollenkaan yöllä, että saisin varmasti lentopelkoisena unta koneessa. Olin pakannut laukun valmiiksi illalla, eli vaatteet päälle ja menoksi! Tässä vaiheessa olin ollut hereillä yli 24 tuntia.
Lentokentällä vasta alkoi oikeasti tajuamaan, että kohta sitä ollaan n. 3500 km päässä kotoa, siellä missä palmut kasvaa! Yllätyin, kuinka rauhallinen olin vielä tässä vaiheessa, eli päätin olla ottamatta lääkärin määräämiä lääkkeitä lennon ajaksi – mikä oli kamala virhe.
Kun astuin lentokoneeseen huikkasin lentoemännälle olevani lentopelkoinen. Hän sanoi asian olevan kunnossa ja ottavansa minut huomioon. Jatkoin matkaa paikalleni. MUTTA MITÄS PERKELETTÄ: ainoa penkkirivi missä ei ole ikkunaa laisinkaan – vaikka vartavasten sen varasin (maksullinen paikkavaraus). Silloin tunsin, että nyt ei käy hyvin ja sydän alkoi jyskyttää. Aloimme jo rullaamaan kohti kiitotietä kunnes toinen lentoemo meni meidän ohi ja pyysin häneltä paikan vaihtoa. Onneksi kaksi riviä eteenpäin oli täysin tyhjä rivi.
7:30. Se alkukiihdytys. Ja nousu. Silloin alkoi paniikki ja ahdistus. Jokainen ääni, jokainen töyssy, jokainen liike oli liikaa minulle. Tärisin, itkin, en pystynyt istumaan aloillani enkä voinut puhua. Nousin ylös ja menin täristen lentoemojen luo koneen etuosaan. Onneksi nämä kaksi naista olivat älyttömän ihania ja rauhoittelivat kertoen faktoja lentämisestä ja omasta lentohistoriastaan. Päädyin hetken päästä takaisin paikalleni ja päätin ottaa lääkkeen ja mennä makuuasentoon.
Kun saavuimme Palma De Mallorcan lentokentälle, olin kiitollinen maasta jalkojeni alla. Koneessa sattunut episodi jäi nopeasti taakse.
Hotelli sijaitsi Magalufissa ja olin varannut lentokenttäkuljetukset etukäteen. Bussilla lentokentältä Magalufiin meni noin 45 minuuttia (bussi kiersi myös muita hotelleja läpi) ja menopaluu maksoi 12 euroa. Taksi olisi maksanut pelkästään yhteen suuntaan n. 45 euroa.
Hotel Samosin sisäänkirjautuminen alkoi vasta klo 14:00 ja olimme hotellilla 12 aikoihin, joten päätimme mennä syömään. Kun saavuimme syömästä, huoneemme oli vapautunut ja pääsimme premium -huoneeseemme ja siitä suoraan altaalle. Illalla kävimme vielä pelaamassa minigolfia ja syömässä.
Päivä 2
Rantapäivä Magaluf Beachilla. Vesi oli ihanan kirkasta ja lämmintä. Lämpötilat olivat koko viikon 30 asteen molemmin puolin, joten rannalla oli ihana olla kun vähän edes tuuli kävi.
Päivä 3
Ennen matkaa oli kaksi asiaa sovittuna, mitä tehdä. Ensimmäinen oli käynti Palmassa ja toinen vesipuistopäivä. Aamusta kun olimme altaalla ja oli hieman pilvistä, päätimme että tänään olisi hyvä päivä käydä ”isolla kirkolla”. Hotellin edestä menimme bussilla suoraan keskustaan ja matka maksoi n. 3 euroa henkilöltä. Aikaa meni noin tunti.
Loppujen lopuksi päivä olikin aurinkoinen ja lämpimin. Kävimme heti saavuttuamme Palmaan syömässä italialaisessa ravintolassa pizzat ja olivat älyttömän hyviä! Ravintola sijaitsi vilkkaalla kadulla hyvin lähellä La Seun katedraalia, joten kävi onni että saimme edes paikat istuutua. Tosin samalla kun ihmiset söi, katukauppiaat kaupitteli laukkuja ja huiveja – josta en oikein pitänyt kun eivät arvostaneet ruokarauhaa.
Ruoan jälkeen päätimme mennä sinne tänne ja ihastella paikkoja. Palman keskusta on täynnä kauniita pikkukujia, jotka kätkee sisäänsä paljon taidegallerioita ja pieniä kuppiloita. Pääkadulla olivat kalliit luksusmerkkikaupat. Jotenkin hämmästyin, kuinka vähän turistimyymälöitä oli.
Halusin käydä Primarkissa ja oletin myymälän olevan keskustassa, mutta eipä ollut. Tarvitsimme taksin ja sen saamiseen meni noin tunti ja tässä vaiheessa molemmat olivat jo vähän kiukkuisia. Pääsimme perille Fan Mallorca ostoskeskukseen ja sielä vierähti tunti jos toinenkin. Päivä oli ollut pitkä ja päätimme lähteä taksilla takaisin hotellille. Matka menikin n. 20 minuutissa kun saimme kuskin joka viiletti valtatietä 130 km/h. 😀
Päivä 4 & 5
Vietimme koko päivän altaalla ja illasta kiertelimme lähikauppoja läpi.
Päivä 6
Päivä oli pyhitetty ainoastaan Westernpark vesipuistolle. Googletin hotellihuoneessa, että vesipuisto on auki klo 10-18, joten melkein heti aamupalan jälkeen aloimme valmistautua matkaan.
Hotellin aulassa oli aulapalvelun lisäksi hyvin järjestetty piste, josta voi ostaa halvemmalla lippuja erilaisiin tapahtumiin, kuten klubeille, vesipuistoon ja veneilemään. (Magaluf on brittien suosiossa ja jokaisella kadulla oli vähintään yksi klubi, eli mikäli bileet kiinnostaa niin suosittelen sijaintia – mutta jos olet rakkauslomalla niin yöt voivat olla aikamoista älämölöä). Normaalihinta vesipuistoon oli 30 euroa per henkilö, mutta otimme tästä pisteeltä 40 euron tarjousliput, jotka sisälsivät sisäänpääsyn, fast pass -rannekkeet (norm. 12 eur/hlö) ja 3 drinkkilippua per naama.
Matka hotellilta kesti taksilla n. 5 minuuttia ja maksoi 5 euroa. Meillä oli mukana GoPro -kamera, mutta harmiksemme se ei toiminut kunnolla, joten saimme muistoksi vain lyhyitä videoita sieltä täältä.
Vesipuistossa jonot olivat pitkiä ja vaikka meillä olikin fast passit joilla pääsi ”nopeampaan jonoon” niin näitä ei ollut jokaisessa liukumäessä. Kävimme 6-7 eri vesiliukumäessä ja syömässä hampurilaiset.
Päivä 7
Pyhitimme viimeisen päivän olemalla altaalla, syömällä hyvin sekä ostamassa perheille tulisiaisia. Vedin aamusta vesijumpat ja kuumottelin tulevaa paluulentoa.
Päivä 8
Edellisenä iltana katsoin paljon vlogeja lentopelosta ja sen hallinnasta. Yöllä unikaan ei meinannut tulla kun jännitti niin paljon. Herätys oli 7:00 ja olimme pakanneet kaiken valmiiksi (paitsi jääkaappiin jäi äidille ja isälle ostamani suklaalevy!). Kirjauduimme ulos ja punnitsimme laukun, joka painoi 20,2 kg. Siinä alkoi jo tuskahiki valua ja kevensimme laukkua omaan käsilaukkuuni ja mies sai pyyhepussin kantaakseen. Lentokenttäbussi saapui 7:50 ja alkoi tuntua jo pahalta.
Kun pääsimme lentokentälle otin ensimmäisen lääkkeen hillitäkseni oloani. Kerroin lähtöselvityksessä lentopelostani ja siitä, että voisimmeko saada yhden kokonaisen penkkirivin, että pääsen makuuasentoon, joka helpotti tulolennolla. Valitettavasti koko kone oli buukattu täyteen, eli se ei ollut mahdollista. Otin toisen lääkkeen.
Lennon piti lähteä 11:10, mutta matkaan pääsimme n. 12 aikaan. Taas kiihdytys ja nousu. Tällä kertaa pehmeämpi sellainen. Minulla oli kuulokkeet korvissa ja laput silmillä koko lentomatkan. Halusin ajatella, etten ole lainkaan lentokoneessa. Torkahtelin, mutta kun pää notkahti, heräsin. Sanoisin, että tämä paluulento meni ihan hyvin, tosin lääkkeiden takia olin ihan muissa maailmoissa ja kun pääsimme kotiin n. klo 17 aikaan, tilasimme pizzat jonka jälkeen nukuin 15 tuntia.
Suosittelen ehdottomasti Mallorcaa niin pariskunnille kuin ystäväporukoille. Saari tarjoaa paljon kaikkea kaikille, niin juhlintaa kuin muita aktiviteettejä. Mallorca elää turismilla ja sen kyllä huomasi, kadut olivat älyttömän siistit ja ihmiset mukavia. Hintataso on Suomeen verrattuna edullinen ja lämpötilat lomamme aikana (heinäkuun loppu) oli joka päivä 30 asteen molemmin puolin. Lentomatka oli molempiin suuntiin n. 3,5 h.
Vastaan mielelläni kysymyksiinne matkasta!